i'm a mess

I still look for your face in the crowd

Oh if you could see me now

-----------------------------------------------------------------------------------

Onko hän ylpeä minusta, jos hän tietäisi kuinka paljon olen kehittynyt?

Toivottavasti on,

sillä jopa minä olen ylpeä itsestäni.

Toivon vain, että hän voisi sanoa sen minulle kasvotusten.

Se olisi...ihanaa.

-----------------------------------------------------------------------------------

It's been a long day without you, my friend
And I'll tell you all about it when I see you again
We've come a long way from where we began
Oh, I'll tell you all about it when I see you again

When I see you again

"having a huge breakdown but not telling anyone because that’s attention seeking and manipulative"

Oon x-määrän aikaa miettiny,
että oonko mä oikeesti ollu niin pahoin masentunu?
Etten olisi vaan "feikannu" kaikkia mun ajatuksia ja tunteita?
Juuri tuon 'attention seeking' takia.
Terapeuttini sanoi, että: "Et ole"
Uskon häntä.
Miksi en uskois?
Hän myös sanoi, että oon nykyään jo niin "tasapainossa",
että en tunnista niitä tunteita ja ajatuksia.
Sen takia luulen, että olen kesinyt kaiken vaan.
Uskon häntä.

Mutta silti, kun luen mun vanhoja tekstejä niin kyllä mä tunnistan sen pahan olon,
mikä sillä nuorella tytöllä on ollu.
Välillä ne tunteet tulee takaisinki,
ei niin pahoina, mutta tulevat kumminkin.

Itkin tuossa yhtenä sunnuntai-iltana (taas se vitun sunnuntai) kavereilleni whats appin kautta.
Yritin selittää heille, varmaan huonosti, koska he eivät osanneet auttaa.
Kuka osaisi?
Eikä se mitään, arvostin sitä että he kuuntelivat edes.

// otsikon kaappasin täältä

I could write a book about you. But then everyone would see you as I do and love you. I cannot allow this. Not because I’m jealous but because loving you hurts like hell and why should more people feel that much pain?

Olen kirjoittamassa tarinaa hänestä, meistä.
Tarinan kulku ja kirjoitus tyyli ei ole kovinkaan kaunista,
mutta saampahan ainakin harjoitusta.
Se pohajautuu yhteen uneeni,
jonka näin viime viikolla.
Muistan joitakin yksityiskohtia ja "vuorosanoja" niin että pelottaa.
¨
Pelottaa, että mitä jos "retkahdan" (relapse) taas näin syksyllä.
Yritän tappaa itseni, taas.
Kuulemma jotkut ovat muutkin ovat hieman peloissaan.

Olen saanut uuden ystävän, koulusta.
Tai ainakin tuttavan.

---------------------------------------------------------------------------------

Haluan aloittaa bloggaamisen uudestaan.
Tällä kertaa, jotain mikä näyttää ja kuulostaa enemmän minulta.

---------------------------------------------------------------------------------

Haluaisin julkaista tänne omia tarinoitani ja omia so called runoja,
mutta en uskalla.
Jokainen kirjoittaja kirjoittaessaan paljastaa aina hieman jotain itsestään.
Minä paljastan melkein kaiken.
Liki 70% tarinoitteni faktoista (joiden pitäis olla fiktiota) ovat täysin omasta elämästäni.
Takoittaako tämä, että minulla on huono mielikuvitus?
Vai että haluan maailman tietävän koko totuuden minusta?
Vaikka olen kyllä avoin ihminen, pälätän koko ajan,
mutta silti hieman pelottaa jakaa täyttä faktaa.

Haluatteko te, että julkaisisin omia kirjoituksiani tänne?

mistä sitä kirjoittaisi?

Minulla on ongelma, en tiedä mistä kirjoittaa. Mihinkään, kaikki on jäässä. Päiväkirja, ajatusvihko ja tämä blogi. Ainut mihin sitä tekstiä tulee on työ (tarinani)(kyllä kutsun tarinaani työksi, so what?). Ja sekin, mitä sinne tulee on kyllä aikamoista kuraa. Haluaisin kirjoittaa, mutta kun ei ole sitä inspiraatiota tai jaksamista. Työkin on ihan kivaa välillä, mutta haluaisin aloittaa sen koko ajan alusta ja muuttaa jokaisen lauseen toisenlaiseksi. Mutta olen jo kirjoittanut sinne yli 1000 sanaa, miten viitsisin pyyhkiä vain ne sanat ja lauseet pois?

Meillä alkoi tiistaina äidinkieli koulussa. Ajattelin, että siitähän tulisi kivaa, saamme kirjoittaa, jee. Mutta ei. Me menimme vain ns. "teoriaa". Eli sanaluokkia, verbejä ja yms. Olisin niin kovasti halunnut tuottaa itseäni, mutta ei. Olisin niin kovasti halunnut kirjoittaa esseen vapaavalintaisesta aiheesta. On siinä kurssissa sentään yksi hyvä puoli. Meidän pitää lukea itse valitsema kirja ja saamme siihen kirjaan liittyviä tehtäviä sitten kokeeseen. Valitsi Punaisen lohikäärmeen (Thomas Harris, suprise suprise). Olen aloittanut sitä jo ja päässyt peräti puoleen väliin, mutta se jäi kesken kun lukeminenkin jäi. Harmi.

hannibal the cannibal

Lempikirjani kautta aikojen: Thomas Harris - Hannibal

Olenko koskaan kertonut, kuinka haluaisin olla kuin Hannibal Lecter? En edes tiedä miksi. Haluaisin vain "raaka" ja "tunteeton" tai ainakin näyttää siltä. Haluaisin puhua viisaasti ja salakavalasti. Haluasin olla psykologi. Halauaisin tappaa, en ehkä syödä, mutta tappaa. Tuntea sen kun toisesta ihmisestä lähtee henki. Eikö olekkin järjetöntä? Olenko ihan normaali? Vai ihan hullu? Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin olla niin viisas kuin Lecter. Hän on niin viisas ja aina askeleen edellä. Nyt kuuntelen Hannibal Soundtrack ja taidan olla rakastunut. Tämä on varsinkin ihana!

prinsessoja ja hulluja

Olen väsynyt tieltä väistymään. Haluan kerrankin olla minä. En pyytelisi anteeksi tekojani tai että tekisin asioita vain siksi että joku muu olisi onnellinen. Kyllähän minäkin saan olla onnellinen? Onnelisuus on vain vaikeaa, varsinkin hulluna. Tai ehkä hullut ovatkin kaikista onnellisempia ihmisiä? Ehkä sittenkin olen onnellinen? Ota mut syliin, pitele, mut älä omista. 

Oon oppinu käyttämään tuollaisia söpöjä "saparoita". Hiuskriisi on päällä. Tekisi mieli pitää pinkki, mutta samalla sisäinen gingerini haluaa päästä esille. Hankalaa.

Taidan olla rakastunut.

"mut kirjoitan susta lauluja vielä 2080-luvulla"

Oon nyt kuunnellu sannin 2080-luvulla kappaletta varmaan kymmenettä kertaa peräkanaa. Ja se on ihana. Innostuin maalaamaan. Mitään täysin omaa en oo vielä keksiny, lähinnä otan muiden omia ja "muokkaan" niitä omanlaisiksi.

Haluaisin oikeasti maalata. Toteuttaa itseäni, mutta se on vaikeaa kun lahjat maalaamiseen puuttuu. Olen kyllä kuullut, että: "Jokainen osaa maalata/piirtää/laulaa/tanssia omalla tavallaan" En usko sitä. Sehän tarkoittaa, että jokainen olisi hyvä. Mutta kun minä en ole hyvä misään.

Olen ehkä rakastunut ihastunut.

Rakkaus on vahva sana ja vahva tunne. En varmaan tule koskaan tuntemaan sellaista tunnetta. Älä ihmettele, rakastan kylllä lähipiiriäni, mutta siitä jos pitäisi jotakuta "rakastaa" tuntuu mahdottomalta. Joten päädyn olemaan vain ihastunut.

Sinä ja hän, sen ymmärrän.

Hannibal, Hannibal Lecter.

Tohtori Lecter. Hannibal Kannibal

Will Graham.

Toivottavasti tästä maalauksesta tulee jotain.

“Some days I woke up and got out of bed and brushed my teeth like any normal human being; some days I woke up and lay in bed and looked at the ceiling and wondered what the hell the point was of getting out of bed and brushing my teeth like any normal human being.”

“If you know someone who’s depressed, please resolve never to ask them why. Depression isn’t a straightforward response to a bad situation; depression just is, like the weather. Try to understand the blackness, lethargy, hopelessness, and loneliness they’re going through. Be there for them when they come through the other side. It’s hard to be a friend to someone who’s depressed, but it is one of the kindest, noblest, and best things you will ever do.”

— Stephen Fry

me when i get killed:nice

“This sadness is taking over and I’m too tired to fight it.”

— Unknown