ralli ja (teko)ruusu

teinitytöt kirjoittavat surullisia runoja

Olen kirjoittamassa tarinaa unestani, jonka näin tuossa viikko sitten. Siitä unesta lähtien olen alkanut laatimaan Roselle elämää. Sanoja on jo rapiat 2k. Haluasin, että olisin jo kirjoittanut enemmän, mutta taidan olla liian itsekriittinen.

"Teenage girls write sad poems about how guys destroyed their hearts. How they left them broken and hopeless. I thought that was what love it for the longest time. I thought that in order to be in love you had to be sad and hopeless, and the perfect man would come and pick you up, and tell you that everything is going to be okay. But then I met you when everyday was a bad day. You were my main source of happiness. I was codependent on your smile. I needed your eyes to look at me in order to have a good week. But then you left. Then the bad days turned into worse days. I had to learn to hold my own hand. I had to tell myself that everything was going to be okay, and then I had to make things okay. After that, I saw you again when I was having good days. You didn’t make me smile, but you made me smile even brighter. You didn’t make me happy, I did that. But you made me happier."

- tumblr 

he has a fucking Nissan

Pitkästä aikaa olen saanut/tehnyt/nähnyt:

- ahdistuskohtauksen
- hyvän mielen (hieman ristiriidassa tuon kohtauksen kanssa)
- kirjoittanut (ja paljon)
- käyttänyt punaista huulipunaa
- katsonut sarjaa (Elementary)
- ja ennen kaikkea nähnyt hänet

"I have a special skill of feeling too much when I shouldn’t, and feeling nothing when I should."

Yli kaksi kuukautta sitten olin erilainen. Hiukseni olivat ensinnäkin oranssimmat kuin nyt (nyt ne on vain blondihamppua) ja minulla oli vielä mahdollisuus mennä turvaan. Nyt ne molemmat ovat poissa. Kyllä, turvalla meinaan osastoa. Pelottava ikä kuin 18 on lähestymässä, jolloin en pääse enää nuorisolle. Olen kyllä muuttunut muutenkin. Olen rohkeampi ja (ehkä) avoimempi. Haluaisin kyllä avautua teille kaikesta hyvästä ja huonosta, mutta ehkä pidän ne toistaiseksi sisälläni. 

Nykyään turvani ovat perheeni ja kaverini. Ilman heitä olisin täysin hukassa.

Twenty One Pilots // Stressed Out

new hair

i've been hating everything, everything that could have been

Uusin inspiraatiokirjani. Ei, se ei ole tyhjä, mutta olen kirjoitellut sinne myös tunteitani, joten en tule näyttämään sivuja. Olen työskennellyt leikkaa-liimaa tekniikalla lehdista kuvia ja myös tulostellut netistä. En rakasta tätä, vielä. Ehkä aika näyttää tulenko pitämään tästä koko kirjasta edes. Olen löytänyt Sky Ferreiran.

tyhjän paperin kammo

Olen kirjoittamassa tarinaa Hannasta. Hanna on, miten sen nyt sanoisi, vaikeuksissa. Hänelllä ei mene järinkään hyvin. Hanna on 19-vuotias. Tarina edistyy hyvin, saatan sen jopa joskusn linkata tännekin. Jos siis saan sen joskus valmiiksi. Tarinan nimi on Tyhjän paperin kammo. Sanatavoitteena on noin 50k. Epäilen vahvasti, saanko edes puoliakaan siitä. Aikarajaa ei ole, muuten stressaisin liikaa.

Nämä kuvat eivät liity mitenkään tekstiin. Halusin vain näyttää, kuinka tarkenin ilman sukkahousuja tai legginssejä. 

mistä sitä kirjoittaisi?

Minulla on ongelma, en tiedä mistä kirjoittaa. Mihinkään, kaikki on jäässä. Päiväkirja, ajatusvihko ja tämä blogi. Ainut mihin sitä tekstiä tulee on työ (tarinani)(kyllä kutsun tarinaani työksi, so what?). Ja sekin, mitä sinne tulee on kyllä aikamoista kuraa. Haluaisin kirjoittaa, mutta kun ei ole sitä inspiraatiota tai jaksamista. Työkin on ihan kivaa välillä, mutta haluaisin aloittaa sen koko ajan alusta ja muuttaa jokaisen lauseen toisenlaiseksi. Mutta olen jo kirjoittanut sinne yli 1000 sanaa, miten viitsisin pyyhkiä vain ne sanat ja lauseet pois?

Meillä alkoi tiistaina äidinkieli koulussa. Ajattelin, että siitähän tulisi kivaa, saamme kirjoittaa, jee. Mutta ei. Me menimme vain ns. "teoriaa". Eli sanaluokkia, verbejä ja yms. Olisin niin kovasti halunnut tuottaa itseäni, mutta ei. Olisin niin kovasti halunnut kirjoittaa esseen vapaavalintaisesta aiheesta. On siinä kurssissa sentään yksi hyvä puoli. Meidän pitää lukea itse valitsema kirja ja saamme siihen kirjaan liittyviä tehtäviä sitten kokeeseen. Valitsi Punaisen lohikäärmeen (Thomas Harris, suprise suprise). Olen aloittanut sitä jo ja päässyt peräti puoleen väliin, mutta se jäi kesken kun lukeminenkin jäi. Harmi.

pastel pink cardigan

ja kyllä, tatuointi on feikki

hannibal the cannibal

Lempikirjani kautta aikojen: Thomas Harris - Hannibal

Olenko koskaan kertonut, kuinka haluaisin olla kuin Hannibal Lecter? En edes tiedä miksi. Haluaisin vain "raaka" ja "tunteeton" tai ainakin näyttää siltä. Haluaisin puhua viisaasti ja salakavalasti. Haluasin olla psykologi. Halauaisin tappaa, en ehkä syödä, mutta tappaa. Tuntea sen kun toisesta ihmisestä lähtee henki. Eikö olekkin järjetöntä? Olenko ihan normaali? Vai ihan hullu? Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin olla niin viisas kuin Lecter. Hän on niin viisas ja aina askeleen edellä. Nyt kuuntelen Hannibal Soundtrack ja taidan olla rakastunut. Tämä on varsinkin ihana!

"mut kirjoitan susta lauluja vielä 2080-luvulla"

Oon nyt kuunnellu sannin 2080-luvulla kappaletta varmaan kymmenettä kertaa peräkanaa. Ja se on ihana. Innostuin maalaamaan. Mitään täysin omaa en oo vielä keksiny, lähinnä otan muiden omia ja "muokkaan" niitä omanlaisiksi.

Haluaisin oikeasti maalata. Toteuttaa itseäni, mutta se on vaikeaa kun lahjat maalaamiseen puuttuu. Olen kyllä kuullut, että: "Jokainen osaa maalata/piirtää/laulaa/tanssia omalla tavallaan" En usko sitä. Sehän tarkoittaa, että jokainen olisi hyvä. Mutta kun minä en ole hyvä misään.

Olen ehkä rakastunut ihastunut.

Rakkaus on vahva sana ja vahva tunne. En varmaan tule koskaan tuntemaan sellaista tunnetta. Älä ihmettele, rakastan kylllä lähipiiriäni, mutta siitä jos pitäisi jotakuta "rakastaa" tuntuu mahdottomalta. Joten päädyn olemaan vain ihastunut.

Sinä ja hän, sen ymmärrän.

Hannibal, Hannibal Lecter.

Tohtori Lecter. Hannibal Kannibal

Will Graham.

Toivottavasti tästä maalauksesta tulee jotain.

vanhat 2015

plants are beautiful

toivon yleensä monia asioita. 

joko ne ovat suuria tai pieniä asioita, niin kuin nämä:

"olisin kaunis"

"olisin laiha"

"osaisin kirjoittaa"

"osaisin rustailla runoja"

mutta koskaan en ole toivonut

"olisinpa onnellinen"

kasvit ovat kauniita, vaikka en niitä osaakkaan hoitaa. niitä on kiva katsella. aina vähän väilä, joskus ei ole aikaa.

AIN'T YOUTH MEANT TO BE BEAUTIFUL?

I DON'T WANT TO GO TO SCHOOL I JUST WANT TO BREAK THE RULES