teinitytöt kirjoittavat surullisia runoja

Olen kirjoittamassa tarinaa unestani, jonka näin tuossa viikko sitten. Siitä unesta lähtien olen alkanut laatimaan Roselle elämää. Sanoja on jo rapiat 2k. Haluasin, että olisin jo kirjoittanut enemmän, mutta taidan olla liian itsekriittinen.

"Teenage girls write sad poems about how guys destroyed their hearts. How they left them broken and hopeless. I thought that was what love it for the longest time. I thought that in order to be in love you had to be sad and hopeless, and the perfect man would come and pick you up, and tell you that everything is going to be okay. But then I met you when everyday was a bad day. You were my main source of happiness. I was codependent on your smile. I needed your eyes to look at me in order to have a good week. But then you left. Then the bad days turned into worse days. I had to learn to hold my own hand. I had to tell myself that everything was going to be okay, and then I had to make things okay. After that, I saw you again when I was having good days. You didn’t make me smile, but you made me smile even brighter. You didn’t make me happy, I did that. But you made me happier."

- tumblr 

he has a fucking Nissan

Pitkästä aikaa olen saanut/tehnyt/nähnyt:

- ahdistuskohtauksen
- hyvän mielen (hieman ristiriidassa tuon kohtauksen kanssa)
- kirjoittanut (ja paljon)
- käyttänyt punaista huulipunaa
- katsonut sarjaa (Elementary)
- ja ennen kaikkea nähnyt hänet

"I have a special skill of feeling too much when I shouldn’t, and feeling nothing when I should."

Yli kaksi kuukautta sitten olin erilainen. Hiukseni olivat ensinnäkin oranssimmat kuin nyt (nyt ne on vain blondihamppua) ja minulla oli vielä mahdollisuus mennä turvaan. Nyt ne molemmat ovat poissa. Kyllä, turvalla meinaan osastoa. Pelottava ikä kuin 18 on lähestymässä, jolloin en pääse enää nuorisolle. Olen kyllä muuttunut muutenkin. Olen rohkeampi ja (ehkä) avoimempi. Haluaisin kyllä avautua teille kaikesta hyvästä ja huonosta, mutta ehkä pidän ne toistaiseksi sisälläni. 

Nykyään turvani ovat perheeni ja kaverini. Ilman heitä olisin täysin hukassa.

Twenty One Pilots // Stressed Out

new hair

pastel pink cardigan

ja kyllä, tatuointi on feikki

prinsessoja ja hulluja

Olen väsynyt tieltä väistymään. Haluan kerrankin olla minä. En pyytelisi anteeksi tekojani tai että tekisin asioita vain siksi että joku muu olisi onnellinen. Kyllähän minäkin saan olla onnellinen? Onnelisuus on vain vaikeaa, varsinkin hulluna. Tai ehkä hullut ovatkin kaikista onnellisempia ihmisiä? Ehkä sittenkin olen onnellinen? Ota mut syliin, pitele, mut älä omista. 

Oon oppinu käyttämään tuollaisia söpöjä "saparoita". Hiuskriisi on päällä. Tekisi mieli pitää pinkki, mutta samalla sisäinen gingerini haluaa päästä esille. Hankalaa.

Taidan olla rakastunut.

never thought that I could be, I could be happy, happy

en osaa olla onnellinen. en anna itselleni lupaa olla onnelline.

miksi?

ehkä siksi, koska jos olisin onnellinen yksi "minuus" katoaisi.

tällä "minuudella" tarkoitan siis masennustani.

mutta ehkä tänä päivänä antaisin luvan itselleni olla onnellinen.

minulla on

ystävät,

perhe,

hän,

ja

he.

ehkä nyt voisin antaa itselleni luvan olla onnellinen.

tähän auttaa van yksi laulu

Marina and The Diamonds - Happy

Couldn't relax, couldn't sit back
And let the sunlight in my lap
I sang a hymn to bring me peace
And then it came, a melody

AIN'T YOUTH MEANT TO BE BEAUTIFUL?

Should I kill myself, or have a cup of coffee? - Albert Camus

me when i get killed:nice

“This sadness is taking over and I’m too tired to fight it.”

— Unknown

“The sadness will last forever.” — Vincent Van Gogh (suicide note)

anxiety is terrible, you could be having an attack and no one would even know because it’s an inward thing. it feels like you’re malfunctioning and you can’t process your own thoughts. you get a knot in your stomach and you can’t take a full breath but outwardly you can literally just sit there and look completely normal as long as no one tries to speak to you.

"i know you're looking for salvation in the secular age, but girl I'm not your savior."

"You just sit and get stoned with 30 year olds and you think you've made it."

"Well, shouldn't you be fucking with somebody your age instead of making changes?"

Otin tänään kuvia. Ne onnistuivat, kai? Laatu vain kusi.

Mitä mieltä te olette? 

Koulussa olin sen puolitoista tuntia ja sitten lähdin. Kirjoitin paperille, että haluaisin oppia jaksamaan. Se on totta. Löysin ihanan bändin ( The 1975 ) ja sillä on ihania kappaleita. Love. Olen pikkutarkka ja perfektionisti. Instagram feedin pitää olla täydellinen (alotin sen taas uudestaan), käsiala pitää olla kaunista yms. Ainoat mitkä saa olla "sotkuisia" ovat musiikkimaku ja twiiitit. Aloitin ruokapäiväkirjan, eli kirjaan kaikki ruoat vihkoon. Se on shokeeraavaa nähdä, mitä yhden päivän aikana on tullu syötyä. Menen tänään lenkille, ehkä. Yritän vähentää syömistä, ehkä. Ehkä on päivän sana.

"i'm up in the woods, i'm down on my mind i'm building a sill to slow down the time"

1. Lay on the floor of your shower until you can breathe again. Water will always love to love your skin. 

2. Start writing with the intention of filling up one page. Write until your pen stops working. 

3. Reread a book that once made you cry. Learn something new on every page. 

Notice how different chapter make you sad. Notice how the book didn’t change and grow; you did.

4. Sleep with your windows open. You can hear both the rain and boys drunkenly singing Frank Sinatra on their deck.

Both are equally good. 

5. Don’t forget that honey will always taste sweet, but the best way to eat it is off your fingers, laughing. 

6. Remember that, sometimes, getting out of bed is enough.

-For unhappy girls who like sitting in the sun (h.f.j.)

Multa ei yleensä tuu hirveen usein verta nenästä, mutta nyt on tullu kahtena päivänä peräkanaa. The end is here. Kävin metsässä kuvailemassa. Oli outoa, mutta onneks kukaan ei tullu vastaan. (Otsikko on Bon Iverin Woods -biisistä.) Tän kameran laatu on huono, vai onko vika mussa ja mun taidoissa? Veikkaan viimeisintä. Koska kuulemma kamera on erittäin hyvä. En nyt ehkä menisi allekirjoittamaan. Olen oppinut taas käyttämään tummanpunaista huulijuttua.

"...and she fears everything..."

A Rose

a single rose

hangs on the wall

head facing down

alone and solemn

leaves in despair

petals all dead

but no one sees

until it drops

its beautiful petals

upon the floor

“I feel alone 

and I hate myself 

and I just want someone to look me in the eye and say

 ‘man the fuck up, things aren’t as bad as they seem’ 

but no one does because 

I am alone and they hate me too”

— 1:06am

“when you photograph people in colour, you photograph their clothes. but when you photograph people in black and white, you photograph their souls.”

Tuntuu typerältä kirjoittaa taas tänne, vaikka mikään ei ole muuttunut. Eikun hetkinen onhanpas! Mut päästettiin pois osastolta ns. ''pidennetylle lomalle'', mutta sain silti ottaa kaikki tavarani mukaan. En saanu edes hyvästellä omahoitajaa, enkä rakasta korvaavaahoitajaa Oon siis nyt viikon kotona ja tulevana perjantaina meen lääkärinkäynnille ja katotaan miten on menny. Ja mähän palaan sinne. Mä en oo vielä valmis ns. ''normiin''. Eli että kävisin koulua normaalisti ja yms.

Löysin TikTakin.

Ei mulla muuta
.

Follow my blog with Bloglovin