p l e a s e

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

olla nää olla tälläinen...

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

mä en enää j a k s a 

olla enää e....

--------------------------------------------------------

miksi en pysty itkeä?

onko se nyt niin vittu vaikeaa?

miksi on aina pakko hymyillä?

yli viisitoista kirjaa rästissä, enkä pysty keskittyä

keskittymisestä ei ole tietoakaan, kun kirjoja pitäisi lukea.
edes niihin suosikkikirjoihin ei voi keskittyä samalla tavalla.

tosiaan siis viisitoista kirjaa lukematta ja ostan silti aina lisää.
pitäisi lukea mm. Jumalat juhlivat öisin (The Secret History), The Song Of Achilles, Liisa Ihmemaassa, Palo Alto ja Yön Talo -sarjan seitsemäs vai kahdeksas osa.

oon miettiny jo kauan, että pitäiskö tässä oikeesti pistää elämä ns. "kuntoon" ?
liikkua enemmän, kuvata ja kirjoittaa enemmän, panosaa kouluun yms.
olisinko sitten o n n e l l i n e n ?
(veikkaan että en)

i'm a mess

I still look for your face in the crowd

Oh if you could see me now

-----------------------------------------------------------------------------------

Onko hän ylpeä minusta, jos hän tietäisi kuinka paljon olen kehittynyt?

Toivottavasti on,

sillä jopa minä olen ylpeä itsestäni.

Toivon vain, että hän voisi sanoa sen minulle kasvotusten.

Se olisi...ihanaa.

-----------------------------------------------------------------------------------

It's been a long day without you, my friend
And I'll tell you all about it when I see you again
We've come a long way from where we began
Oh, I'll tell you all about it when I see you again

When I see you again

are you ready for another bad poem?

i hope you are.

tämän julkaiseminen vaati paljon, mutta kerrankin olen ylpeä jostain omasta jutusta.
otsikko on tumblrista (käyttäjä oli poistettu)

-----------------------------------------
(paljon)
nyt mielessä toinen,
hieman (paljon) nuorempi.
heissä on jotain samaa (paljon).
erotan kyllä heidät,
mutta välillä (useasti) sekoitan.

molemmat heistä komeita,
molemmat heistä hauskoja.
heistä molemmista välitän (paljon),
he molemmat vittuilevat (paljon).

molemmat tutkailevat minua sinisten silmiensä takaa.
pidän siitä.

pidän siitä, kun molemmat heistä saavat minut nauramaan.

miksi tämä aina menee tähän?
miksi aina ajattelen näin?

-----------------------------------------

he has a fucking Nissan

Pitkästä aikaa olen saanut/tehnyt/nähnyt:

- ahdistuskohtauksen
- hyvän mielen (hieman ristiriidassa tuon kohtauksen kanssa)
- kirjoittanut (ja paljon)
- käyttänyt punaista huulipunaa
- katsonut sarjaa (Elementary)
- ja ennen kaikkea nähnyt hänet

"having a huge breakdown but not telling anyone because that’s attention seeking and manipulative"

Oon x-määrän aikaa miettiny,
että oonko mä oikeesti ollu niin pahoin masentunu?
Etten olisi vaan "feikannu" kaikkia mun ajatuksia ja tunteita?
Juuri tuon 'attention seeking' takia.
Terapeuttini sanoi, että: "Et ole"
Uskon häntä.
Miksi en uskois?
Hän myös sanoi, että oon nykyään jo niin "tasapainossa",
että en tunnista niitä tunteita ja ajatuksia.
Sen takia luulen, että olen kesinyt kaiken vaan.
Uskon häntä.

Mutta silti, kun luen mun vanhoja tekstejä niin kyllä mä tunnistan sen pahan olon,
mikä sillä nuorella tytöllä on ollu.
Välillä ne tunteet tulee takaisinki,
ei niin pahoina, mutta tulevat kumminkin.

Itkin tuossa yhtenä sunnuntai-iltana (taas se vitun sunnuntai) kavereilleni whats appin kautta.
Yritin selittää heille, varmaan huonosti, koska he eivät osanneet auttaa.
Kuka osaisi?
Eikä se mitään, arvostin sitä että he kuuntelivat edes.

// otsikon kaappasin täältä

I could write a book about you. But then everyone would see you as I do and love you. I cannot allow this. Not because I’m jealous but because loving you hurts like hell and why should more people feel that much pain?

Olen kirjoittamassa tarinaa hänestä, meistä.
Tarinan kulku ja kirjoitus tyyli ei ole kovinkaan kaunista,
mutta saampahan ainakin harjoitusta.
Se pohajautuu yhteen uneeni,
jonka näin viime viikolla.
Muistan joitakin yksityiskohtia ja "vuorosanoja" niin että pelottaa.
¨
Pelottaa, että mitä jos "retkahdan" (relapse) taas näin syksyllä.
Yritän tappaa itseni, taas.
Kuulemma jotkut ovat muutkin ovat hieman peloissaan.

Olen saanut uuden ystävän, koulusta.
Tai ainakin tuttavan.

---------------------------------------------------------------------------------

Haluan aloittaa bloggaamisen uudestaan.
Tällä kertaa, jotain mikä näyttää ja kuulostaa enemmän minulta.

---------------------------------------------------------------------------------

Haluaisin julkaista tänne omia tarinoitani ja omia so called runoja,
mutta en uskalla.
Jokainen kirjoittaja kirjoittaessaan paljastaa aina hieman jotain itsestään.
Minä paljastan melkein kaiken.
Liki 70% tarinoitteni faktoista (joiden pitäis olla fiktiota) ovat täysin omasta elämästäni.
Takoittaako tämä, että minulla on huono mielikuvitus?
Vai että haluan maailman tietävän koko totuuden minusta?
Vaikka olen kyllä avoin ihminen, pälätän koko ajan,
mutta silti hieman pelottaa jakaa täyttä faktaa.

Haluatteko te, että julkaisisin omia kirjoituksiani tänne?

tyhjän paperin kammo

Olen kirjoittamassa tarinaa Hannasta. Hanna on, miten sen nyt sanoisi, vaikeuksissa. Hänelllä ei mene järinkään hyvin. Hanna on 19-vuotias. Tarina edistyy hyvin, saatan sen jopa joskusn linkata tännekin. Jos siis saan sen joskus valmiiksi. Tarinan nimi on Tyhjän paperin kammo. Sanatavoitteena on noin 50k. Epäilen vahvasti, saanko edes puoliakaan siitä. Aikarajaa ei ole, muuten stressaisin liikaa.

Nämä kuvat eivät liity mitenkään tekstiin. Halusin vain näyttää, kuinka tarkenin ilman sukkahousuja tai legginssejä. 

hannibal the cannibal

Lempikirjani kautta aikojen: Thomas Harris - Hannibal

Olenko koskaan kertonut, kuinka haluaisin olla kuin Hannibal Lecter? En edes tiedä miksi. Haluaisin vain "raaka" ja "tunteeton" tai ainakin näyttää siltä. Haluaisin puhua viisaasti ja salakavalasti. Haluasin olla psykologi. Halauaisin tappaa, en ehkä syödä, mutta tappaa. Tuntea sen kun toisesta ihmisestä lähtee henki. Eikö olekkin järjetöntä? Olenko ihan normaali? Vai ihan hullu? Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin olla niin viisas kuin Lecter. Hän on niin viisas ja aina askeleen edellä. Nyt kuuntelen Hannibal Soundtrack ja taidan olla rakastunut. Tämä on varsinkin ihana!

prinsessoja ja hulluja

Olen väsynyt tieltä väistymään. Haluan kerrankin olla minä. En pyytelisi anteeksi tekojani tai että tekisin asioita vain siksi että joku muu olisi onnellinen. Kyllähän minäkin saan olla onnellinen? Onnelisuus on vain vaikeaa, varsinkin hulluna. Tai ehkä hullut ovatkin kaikista onnellisempia ihmisiä? Ehkä sittenkin olen onnellinen? Ota mut syliin, pitele, mut älä omista. 

Oon oppinu käyttämään tuollaisia söpöjä "saparoita". Hiuskriisi on päällä. Tekisi mieli pitää pinkki, mutta samalla sisäinen gingerini haluaa päästä esille. Hankalaa.

Taidan olla rakastunut.

"mut kirjoitan susta lauluja vielä 2080-luvulla"

Oon nyt kuunnellu sannin 2080-luvulla kappaletta varmaan kymmenettä kertaa peräkanaa. Ja se on ihana. Innostuin maalaamaan. Mitään täysin omaa en oo vielä keksiny, lähinnä otan muiden omia ja "muokkaan" niitä omanlaisiksi.

Haluaisin oikeasti maalata. Toteuttaa itseäni, mutta se on vaikeaa kun lahjat maalaamiseen puuttuu. Olen kyllä kuullut, että: "Jokainen osaa maalata/piirtää/laulaa/tanssia omalla tavallaan" En usko sitä. Sehän tarkoittaa, että jokainen olisi hyvä. Mutta kun minä en ole hyvä misään.

Olen ehkä rakastunut ihastunut.

Rakkaus on vahva sana ja vahva tunne. En varmaan tule koskaan tuntemaan sellaista tunnetta. Älä ihmettele, rakastan kylllä lähipiiriäni, mutta siitä jos pitäisi jotakuta "rakastaa" tuntuu mahdottomalta. Joten päädyn olemaan vain ihastunut.

Sinä ja hän, sen ymmärrän.

Hannibal, Hannibal Lecter.

Tohtori Lecter. Hannibal Kannibal

Will Graham.

Toivottavasti tästä maalauksesta tulee jotain.

never thought that I could be, I could be happy, happy

en osaa olla onnellinen. en anna itselleni lupaa olla onnelline.

miksi?

ehkä siksi, koska jos olisin onnellinen yksi "minuus" katoaisi.

tällä "minuudella" tarkoitan siis masennustani.

mutta ehkä tänä päivänä antaisin luvan itselleni olla onnellinen.

minulla on

ystävät,

perhe,

hän,

ja

he.

ehkä nyt voisin antaa itselleni luvan olla onnellinen.

tähän auttaa van yksi laulu

Marina and The Diamonds - Happy

Couldn't relax, couldn't sit back
And let the sunlight in my lap
I sang a hymn to bring me peace
And then it came, a melody

"i know you're looking for salvation in the secular age, but girl I'm not your savior."

"You just sit and get stoned with 30 year olds and you think you've made it."

"Well, shouldn't you be fucking with somebody your age instead of making changes?"

Otin tänään kuvia. Ne onnistuivat, kai? Laatu vain kusi.

Mitä mieltä te olette? 

Koulussa olin sen puolitoista tuntia ja sitten lähdin. Kirjoitin paperille, että haluaisin oppia jaksamaan. Se on totta. Löysin ihanan bändin ( The 1975 ) ja sillä on ihania kappaleita. Love. Olen pikkutarkka ja perfektionisti. Instagram feedin pitää olla täydellinen (alotin sen taas uudestaan), käsiala pitää olla kaunista yms. Ainoat mitkä saa olla "sotkuisia" ovat musiikkimaku ja twiiitit. Aloitin ruokapäiväkirjan, eli kirjaan kaikki ruoat vihkoon. Se on shokeeraavaa nähdä, mitä yhden päivän aikana on tullu syötyä. Menen tänään lenkille, ehkä. Yritän vähentää syömistä, ehkä. Ehkä on päivän sana.

"i'm up in the woods, i'm down on my mind i'm building a sill to slow down the time"

1. Lay on the floor of your shower until you can breathe again. Water will always love to love your skin. 

2. Start writing with the intention of filling up one page. Write until your pen stops working. 

3. Reread a book that once made you cry. Learn something new on every page. 

Notice how different chapter make you sad. Notice how the book didn’t change and grow; you did.

4. Sleep with your windows open. You can hear both the rain and boys drunkenly singing Frank Sinatra on their deck.

Both are equally good. 

5. Don’t forget that honey will always taste sweet, but the best way to eat it is off your fingers, laughing. 

6. Remember that, sometimes, getting out of bed is enough.

-For unhappy girls who like sitting in the sun (h.f.j.)

Multa ei yleensä tuu hirveen usein verta nenästä, mutta nyt on tullu kahtena päivänä peräkanaa. The end is here. Kävin metsässä kuvailemassa. Oli outoa, mutta onneks kukaan ei tullu vastaan. (Otsikko on Bon Iverin Woods -biisistä.) Tän kameran laatu on huono, vai onko vika mussa ja mun taidoissa? Veikkaan viimeisintä. Koska kuulemma kamera on erittäin hyvä. En nyt ehkä menisi allekirjoittamaan. Olen oppinut taas käyttämään tummanpunaista huulijuttua.

“the world is most beautiful at 4 AM because people are asleep and nature is wide awake.”

Käytiin tänään Tampereella äidin ja sen kihlatun kanssa. Kuuntelin musiikkia matakalla ja yritin olla pelkäämättä. (pelkään siis kun autolla ajetaan lujaa) Ei tullu ostettua mitään hirveitä määriä vaatteita, mutta kyllä ainakin hyvät housut (!!!!!) lähti mukaan ja pari toppia. Niistä sitten ehkä lisää huomenna tai myöhemmin. Sitten ehkä toisiin asioihin. Oon nyt siis ''kunnolla'' kotiutunu. Harmittaa. Siellä lääkärin luona meinasi päästä melki itku kun se sano että mun kuntoutuminen ei oikeen etene siellä = en mee sinne. Mulla on kyllä tulossa (varmaan) joku pieni jakso jolloin meen sinne hetkeksi, you know, katotaan miten oon pärjänny pitemmän aikaa kotona. Nyt siis puhutaan useammasta kuukaudesta kotona, joka hirvittää erittäin paljon. Onneksi tää syysloma kerkesi hyvään kohtaan.

“1. Lay on the floor of your shower until you can breathe again. Water will always love to love your skin.
2. Start writing with the intention of filling up one page. Write until your pen stops working.
3. Reread a book that once made you cry. Learn something new on every page.
Notice how different chapter make you sad. Notice how the book didn’t change and grow; you did.
4. Sleep with your windows open. You can hear both the rain and boys drunkenly singing Frank Sinatra on their deck.
Both are equally good.
5. Don’t forget that honey will always taste sweet, but the best way to eat it is off your fingers, laughing.
6. Remember that, sometimes, getting out of bed is enough.”
-For unhappy girls who like sitting in the sun (h.f.j.)

"you are so brave and so quiet that i forget you are suffering." - Ernest Hemingway

''haluaisin kirjoittaa kirjan, jossa nuori mies laulaa bändissä (ja bändin kappaleet kertovat kuolemasta, obvious). pian niiden pienelle keikalle jonnekkin baariin tulee nuori nainen, johon mies ihastuu heti. mies koittaa lähestyä naista, mutta saa selville että nainen ei puhu. hän ymmärtää kyllä kaiken kuulemansa, mutta ei puhu. anyway mies rakastuu naiseen. laulut eivät enää kerro kuolemasta vaan rakkaudesta, mistä taas muut bändin jäsenet eivät tykkää ja potkivat miehen pois. nyt miehellä on vain nainen, joka ei suostu puhumaan.''

''tänään tunnen itseni kauniiksi'' 

Olen pitänyt nyt neljä päivää putkeen hiuksia ylhäällä. Tänään pidin punaista huulipunaa koulussa. Ja mekkoa, mutta se nyt ei ole uutta. Nuo lainaukset on mun ihanasta moleskine vihosta jonne kirjotan koulun aikana. Olisi ihanaa/kamalaa olla kirjailija. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa kunnolla musiikkia. //Löysin Adam Lambertin uudestaan// Ei ole taaskaan mitään fiksua sanottavaa.

bussimatkalla Ähtäristä keksin/tajusin ihanan/parhaan comebackin jos joku vittuilee sulle että sulla ei oo vaikeeta, mutta unohdin sen kun aloin kirjoittamaan, vituttaa.

tuossa vielä koululaukun sisältöä

sori webcam kuvista

sori.

"have you fallen in love with the wrong person yet?"

Mulla on tallennettuna tekstitiedosto nimellä #quotes, josta otan (suht) kaikki otsikot. Kaikki on löytyny kylläkin tumblrista eli ei ole minun keksimiäni.

Kaadoin mun mustalle moleskinen viholle kahvia tänä aammuna. Oon tehny näin ennenkin ja näin sivuista tulee kivemman tuntuiset ja vihkoon jää kiva tuoksu. 

Eihän mulla mitään asiaa ollut. 

Ajattelin vaan,

laittaa kuvia.

kani nimeltä jumala

((kuvat kirjasta kani nimeltä jumala))

Olin tänään mökillä. Otin nämä kuvat mökillä, puhelimellani. Olin mumman kanssa.

En sanoisi että vihaan uusia hiuksiani, mutta olisihan se kivaa, jos ne olisivat 10cm pidemmät. Väri on mielestäni onnistunut, mutta malli saa mut näyttämään kymmenen vuotta nuoremmalta. Enkä pidä siitä.